Labrat tänään:
Hb 102 / trom 141 / leuk 0,1 / crp 18 / krea 42
Menin tänään kahden aikaan sairaalalle.
Aleksi oli juuri heräilemässä päiväunilta ja itku siinä taisi
kummallekin tulla kun menin huoneeseen. Aleksi sanoi ensimmäisenä:
“äiti, minulla on ollut ikävä”.
Päivä sujui todella hyvin touhutessa.
Myöhemmin illalla Aleksi halasi minua ja sanoi: “äiti, minäkin rakastan
sinua”. Sydän siinä oli pakahtua…
Illalla Aleksille tuli paha mieli kun
puhuimme yöstä ja siitä että äiti tulee aamulla. Kestää varmasti jonkin
aikaa ennekuin Aleksi voi taas luottaa siihen että tulemme aamulla.
Aleksi nukahti kuitenkin hyvillä mielin.
Aleksilla on edelleen todella tiheä
hengitys, paino on korkealla ja turvotusta on myös. Aleksin virtsasta on
myös löytynyt polyloomavirus, mutta lääkitystä mietitään vielä.
Huomenna otetaan enemmän kokeita.
Hei,
VastaaPoistaOtan osaa suureen menetykseenne. On todella raskasta menettää oma lapsi.
Heinäkuun 30. päivä tänä vuonna meille syntyi pieni enkeli poika. Hänellä oli lääkäreiden sanoja lainaten "fataalinen poikkeavuus" ja siten emme koskaan saaneet nähdä häntä elävänä.
Kyllä elämä muuttuu sen jälkeen kun on tuudittanut sylissään omaa kuollutta lasta. Menetys on aina menetys.
Minua lohdutti eniten se kun ihmiset sanoivat, että vain vahvoille ihmisille annetaan kannettavaksi tällaisia taakkoja.