Silitän pientä kättä ja katson nukkuvia kasvoja. Olemme OYS:ssa, osastolla 51. Aleksilla todettiin tänään leukemia. Olimme jo useamman kuukauden ajan ihmetelleet Aleksin mustelmia, joita näytti tulevan yllättävän helposti. Iholla näkyi myös pienen pientä mustelmarykelmää, jollaista en itse ollut aikaisemmin nähnyt. Luettuani torstai-iltana internetistä jos jonkinmoisia diagnooseja, varasin Aleksille ajan Oulun Mehiläisestä.
Verikokeissa todettiin poikkeavat tulokset ja diagnoosiksi leukemia. Täysin varman tuloksen saisimme vasta luuydinnäytteestä (LYP), mutta missään muussa verisairaudessa ei lääkärien mukaan ole näin poikkeavia laboratoriotuloksia. Saimme lähetteen OYS:iin, jossa otettiin heti paljon verikokeita, keuhkokuvat ja vatsan ultraääni.
Illalla tulivat myös Timo, Äiti, Antti ja Marita katsomaan Aleksia. Aleksi on tänne tulostamme asti ollut nesteytyksessä ja munuaisia suojaava lääke on aloitettu.
Maanantaina Aleksi nukutetaan ja luuytimestä otetaan näyte, josta selviää leukemia laji. Maanantaina otetaan myös näyte myös selkäydinnesteestä sekä laitetaan keskuslaskimokatetri.
Aleksia on rasittanut tänään jatkuvasti otetut verikokeet ja unetkin ovat jääneet lyhyiksi. Illalla Aleksi oli innoissaan kun pääsi leikkimään leikkihuoneeseen, ajamaan pyörällä ja soittamaan pianoa.
Diagnoosin kuuleminen oli shokki! Ensin en oikein ymmärtänyt kuulemaani enkä tiedä ymmärränkö vieläkään. Osastolta ja internetistä sain lisätietoa leukemiasta, mutta tieto ei meinaa pysyä päässä. Ajatukset eivät pysy kasassa. Suunnaton tuska valtaa mielen ja itkusta ei tule loppua. Minun pienellä, iloisella ja elämäniloa pursuavalla pojallani leukemia? En voi käsittää tätä todeksi!