maanantai 27. heinäkuuta 2009

27.7.2009

Luettuani edellisiä kirjoituksiani, tuntui siltä että ne ovat lyhytsanaisia jopa tylyjäkin. Ne eivät kuvasta puoliakaan siitä totuudesta, niistä tunteista mitä käymme nyt läpi. Pelko ja tuska ovat jokapäiväisiä.
Tulin tänään aamulla takaisin sairaalaan. Aleksi on muuttunut paljon parissa päivässä. Poika on itkuisempi ja kipeämpi. Väsymys painaa lähes koko ajan ja syli on tärkeä. Mielialat vaihtelevat hetkessä. Kesti jonkun aikaa ennenkuin Aleksi suostui tulemaan syliini tai kun sain koskea häneen.

Aleksi sai tänään lääkkeen luuytimeen. Plastien osuus veressä oli tänään 47%. Iltapäivällä Aleksille tuli kovat jalkakivut ja poika potki ja itki hysteerisesti. Se oli kova paikka myös minulle ja Timolle, kun näimme kuinka hankala Aleksin oli olla. Myös pientä lämpöä oli päivän mittaan. Illalla kuume nousi kunnolla ja ensimmäinen infektio oli iskenyt.

Tänään yövymme kummatkin Timon kanssa peltolankaaressa. Tekee hyvää olla välillä yhdessäkin. Kävimme tänään parvekkeella kävelemässä Aleksin kanssa ja poika oli yhtä hymyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti