11.8.2009

Ulkona sataa vettä kaatamalla…en saanut nukutuksi päikkäreitä joten kirjailen taas kuulumisiamme ylös.

Tulin itse lauantai-iltana takaisin sairaalalle. Siivosin oikein urakalla ja tuli hyvä mieli kun sai niin paljon aikaiseksi. Arja mummu kävi vielä sunnuntaina katsomassa Aleksia ja lähti illalla takaisin Helsinkiin. Aleksi on ollut virkeämpänä ja paremmalla tuulella nyt muutaman päivän ajan. Eilen oli aivan mahtav päivä: nauroimme, leikimme ja pelleilimme yhdessä. Kyyneleet se nostatti väkisinkin silmiin kun näki Aleksin taas hiukan enemmän omana itsenään.

Timo lähti sunnuntai-iltana reissuun ja tulee näillänäkymin perjantaina takaisin. Aleksilla on nyt muutamana aamuna ollut kuumetta 39,5 ja tänään leukosyytit olivat jo 0,3. Crp oli myös hiukan koholla. Aleksille aloitettiin varulta antibiootti. Masu on nyt myös ollut enenevsissä määrin kipeä.
Tänään -aleksi saa sytostaatti piikin lihakseen. Sen jälkeen alkaa vähintään kolmen viikon palautumisjakso, jolloin Aleksi saa kasvutekijäpiikin ihon alle. Ne auttavat elimistöä palautumaan nopeammin.
Aleksilla on kova ikävä Nikoa, Jesseä ja Joonaa. Odotan aikaa, jolloin voimme käydä kotona ja Aleksi pääsee näkemään serkkujaan. Ensi viikon torstaina on seuraava LYP, jolloin saamme taas lisätietoa jatkohoidosta.

Tämä koko tilanne on painajaismainen, eikä tätä voi ymmärtää ellei ole itse kokenut. Se kaikki mitä Aleksi joutuu käymään läpi…se kaikki mikä Aleksilta riistetään ja mikä kaikki jää kokematta. Kuinka paljon tämä vaikuttaa ja muuttaa koko perheemme elämää. Kuinka paljon tuo tuntematon pelottaa ja kuinka se pelko tulee elämään meissä lopun elämäämme.