lauantai 5. syyskuuta 2009

5.9.2009

Istun kotona työhuoneessa ja katselen ulos ikkunasta. Syksy tekee tuloaan ja ilmat kylmenevät. Kotona on hiljaista. Timo ja Aleksi ovat sairaalassa. Itse yritän parantua flunssasta ja saada järkeä tähän elämään. Yrittää ottaa vastaan tämä kaikki, pysyä järjissäni ja hoitaa Aleksia rakkaudella. Itse en saa nyt olla heikko tai haavoittuvainen. Minun on jaksettava, Aleksin takia, perheemme takia. Meillä on vielä pitkä matka edessä.
En ole jaksanut kirjoitella pitkään aikaan. Viime viikot ovat olleet todella raskaita. Aleksin A-blokin jälkeinen LYP oli yli 90%. B-blokki aloitettiin heti. B-blokin jälkeinen LYP oli 84%. B-blokissa oli mm. metotreksaatti joka rikkoo limakalvot. Aleksi makasikin monta päivää liikkumatta sängyssään, syömättä ja juomatta. Kaulasta ja pepusta oli iho kuoriutunut irti. Suun limakalvot samoin. Ihoa kutitti ja lisäksi vaivasi korkea kuume. Oli sydäntä särkevää katsoa omaa pientä poikaansa niin tuskissaa. Morfiini-infuusio meni ympäri vuorokauden.

Koska B-blokin jälkeinen LYP oli vielä 84%, pohjoismaiden johtava lääkäri oli sitä mieltä että otetaan uusi LYP viikon päästä. Aleksilla on aggressiivisin leukemia pohjoismaissa tämän hoitokaavion aikana eli 2008 jälkeen.

10/9 otetussa LYP:ssä plastien osuus oli alle 30%. Oli ihanaa että plastien osuus ei ollut lähtenyt nousuun! Aleksilla olisi siis sittenkin mahdollisuus parantua! Tästä tuloksesta saimme paljon voimaa tulevaan, vaikka vielä olikin edessä monta haastetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti